Kaukolämpö
Kaukolämmitys on Suomen yleisin lämmitysmuoto. Sitä hyödynnetään lähes kaikissa kaupungeissa ja taajamissa. Kaukolämmitetyissä taloissa asuu 2,5 miljoonaa suomalaista. Kaukolämmön osuus lämmitysmarkkinoista on hieman alle 50 % (kuva 1). Yli 90 % asuinkerrostaloista, noin puolet rivitaloista ja valtaosa maamme julkisista ja liikerakennuksista on kaukolämmitettyjä. Kaukolämpöä pystytään useimmiten tuottamaan paikkakuntakohtaisesti edullisimmilla polttoaineilla. Maakaasuverkon alueella kaukolämmön pääpolttoaine on maakaasu, suurimmissa rannikkokaupungeissa käytetään hiiltä ja suurilla turvealueilla pääasiassa turvetta. Pienemmillä paikkakunnilla ja sisämaassa kaukolämmön tuotanto perustuu usein puuhun, puutähteeseen tai öljyyn.
Kaukolämpöä myydään kuluttajille julkisilla tariffeilla, joissa on normaalisti kolme komponenttia: liittymismaksu, perusmaksu ja energiamaksu. Liittymismaksulla katetaan uuden kuluttajan aiheuttamia liittymiskustannuksia, joita syntyy mm. tarvittavasta putkistosta sekä kaivamis- ja asennustöistä. Perusmaksu kattaa lämmöntoimittamisen kiinteitä kustannuksia kuten pääomakustannukset, palkat, vuokrat jne. Energiamaksulla katetaan nimensä mukaisesti toimitetusta energiasta aiheutuvat muuttuvat kustannukset, joista tärkein on käytetty polttoaine-energia. Niin kaukolämmön myyjän kuin asiakkaan kannalta tavoiteltavia ominaisuuksia ovat hinnoittelun pitkäjänteisyys, kustannusvastaavuus sekä mittaus- ja laskutustekninen yksinkertaisuus. Lisäksi tariffin tulisi tukea energiankäytön tarkoituksenmukaista ohjausta. Erilaiset asiakasryhmät ovat kulurakenteeltaan toisistaan poikkeavia ja siksi tariffissa on yleensä jaettu kuluttajat useampaan ryhmään vesivirran tai lämpötehon mukaan. Eri asiakasryhmien tariffikomponentit on pyritty laatimaan vastaavan kustannusrakenteen mukaisesti.
Myyntimäärillä painotettu kaukolämmön keskihinta vuonna 2007 oli 45,6 euroa/MWh ja kaukolämpöä myyvien yritysten lukumäärän mukainen aritmeettinen keskihinta 50,7 euroa/MWh. Noin 30 % kaukolämmön hinnasta on veroja. Hinta vaihtelee paikkakunnittain. Tärkein hintatasoon vaikuttava tekijä on yleensä kaukolämpöjärjestelmän koko. Suurilla paikkakunnilla kaukolämpö tuotetaan edullisesti yhteistuotannossa sähkön kanssa. Kaukolämpölaitoksen ikä, taajaman rakenne, investointien tehokkuus sekä laitoksen hoito ja omistajan tuottovaatimukset vaikuttavat hintatasoon käytettyjen polttoaineiden lisäksi. Mittakaavaetua kiinteiden kustannusten osalta kuvaa perusmaksun suhteellinen osuus, joka pienimmillä myyjillä on noin 30 % ja suurilla noin 20 %. Kaukolämmön hinta on ollut ajan saatossa hyvin vakaa. Hintojen keskimääräinen nousu on ollut melko maltillista pitkän ajan keskiarvona, kuten kuva 3 osoittaa.
Viimeksi päivitetty: 15.01.2009
Lisätietoja
KAUKOLÄMMÖSTÄ
Energiateollisuus ry:n sivuilta www.energia.fi
