Lämmön tuotannon polttoaineet

Kevyt polttoöljy (POK)

Kevyttä polttoöljyä käytetään Suomessa laajasti pienimuotoisessa lämmöntuotannossa ja esimerkiksi maakaasun varapolttoaineena kaasuturbiineissa ja -moottoreissa. Suhteellisen korkean hintansa vuoksi sitä ei juuri hyödynnetä sähköntuotannossa tai suurissa lämpölaitoksissa. Polttoöljyjen hinnat ovat erittäin herkkäliikkeisiä ja seuraavat raakaöljyn maailmanmarkkinahinnan muutoksia. Öljyn kysynnän viimeaikainen kasvu etenkin nopeasti kehittyvissä talouksissa on voimistanut raakaöljyn hintavaihtelua, mikä on vaikuttanut myös POK:n kannattavuuteen lämmityspolttoaineena. Kevyen polttoöljyn käytön etuja lämmityksessä ovat suhteellisen alhaiset investointikustannukset ja helppo käyttö.

Raskas polttoöljy (POR)

Raskas polttoöljy on pääasiassa suurten voimalaitosten vara-, tuki- ja käynnistyspolttoaine. Pienessä ja keskisuuressa lämmöntuotannossa se on usein pääpolttoaine. Raskaan polttoöljyn käyttö poikkeaa POK:sta siinä, että sitä pitää useimmiten lämmittää ennen käyttöä. Raskaan polttoöljyn hinta seuraa myös öljyn maailmanmarkkinahintoja. POR:n käytön etuja lämmityksessä ovat suhteellisen alhaiset investointikustannukset ja helppo käyttö.

Polttoturve

Polttoturvetta (jyrsin- ja palaturvetta) on saatavilla lähes kaikkialla Suomessa. Jyrsinturve on tyypillisesti isojen kattiloiden polttoaine, kun taas palaturve on huomattavasti monikäyttöisempi. Se soveltuu käytettäväksi voimalaitoksissa, lämpölaitoksissa ja kiinteistökokoluokan kattiloissa. Palaturpeen yksi etu on sen melko korkea lämpöarvo. Turpeen poltto puupolttoaineiden seassa vähentää myös kattilapintojen korroosiota, jota voi ilmetä käytettäessä pelkkiä puuperäisiä polttoaineita. Turpeen hintakehitys on ollut varsin maltillista suhteessa muihin lämmityspolttoaineisiin. Tähän on osaltaan vaikuttanut sen korkea hiilidioksidin päästökerroin, joka nostaa turpeen käytön kustannuksia päästökaupan piirissä olevissa laitoksissa.

Puuperäiset polttoaineet

Puujätettä, haketta, purua ja metsätähdettä syntyy Suomessa – erityisesti metsäteollisuuden sivutuotteena - paljon. Näille puuperäisille polttoaineille on ominaista saatavuuden ja hintojen vaihtelu eri alueilla. Suomessa on pyritty lisäämään puuperäisten polttoaineiden käyttöä muun muassa metsätähteen keruutekniikoita kehittämällä ja ottamalla puiden kantoja energiakäyttöön. Puuperäisille polttoaineille on tyypillistä se, että käyttömäärien kasvaessa hinta nousee, koska tarvittava puumäärä täytyy kerätä suuremmalta alalta ja kuljetuskustannukset kasvavat. Päästökaupan piirissä oleville laitoksille puupolttoaineet ovat kiinnostava vaihtoehto myös siksi, että ne ovat hiilidioksidineutraaleja.

Muut biopolttoaineet

Ruokohelpi, järviruoko ja olki ovat esimerkkejä uusista biopolttoaineista, joiden soveltuvuutta lämmöntuotantoon on tutkittu paljon viime vuosina. Niiden eduiksi voidaan laskea kotimaisuus ja uusiutuvuus. Näiden polttoaineiden hyödyntämisen suurimmat ongelmat liittyvät kannattavuuteen ja polton tekniseen toteuttamiseen. Viljely, keruu, käsittely ja kuljetus nostavat polttoaineiden kustannuksia, mikä yhdessä perinteisiä polttoaineita alhaisemman lämpöarvon kanssa on hidastanut niiden käyttöönottoa. Kyseisten biopolttoaineiden polttoon liittyy myös teknisiä haasteita, koska niiden käyttö voi aiheuttaa mm. kattilapintojen korroosiota. Tämän takia niitä käytetään nykyään pääasiassa sekapoltossa esimerkiksi turpeen kanssa. Hiilidioksidineutraalius, muiden polttoaineiden hinnannousu ja uudet ratkaisut polttotekniikassa ovat hiljalleen tehneet niistä varteenotettavampia vaihtoehtoja etenkin paikallisessa energiantuotannossa.

Maakaasu

Suomen maakaasuverkko kattaa Kaakkois- ja Etelä-Suomen. Maakaasuverkoston laajentaminen edellyttää aina laajamittaisen käyttöpotentiaalin löytymistä samalta suunnalta. Gasum Oy:llä on ollut suunnitteilla verkoston länsilaajennus, joka kattaisi suurimman osan Lounais-Suomesta. Lopullista päätöstä asiasta ei kuitenkaan vielä ole. Maakaasun hinta on pääosin sidoksissa öljyn hintaan, mikä on nostanut sen käyttökustannuksia viime vuosina. Erikokoisille kaasunkäyttäjille on maakaasutariffissa omat hinnoitteluperusteensa. Maakaasun käytön etuja lämmityksessä ovat suhteellisen alhaiset investointikustannukset ja helppo käyttö. Maakaasun päästökerroin on myös selvästi alhaisempi kuin muiden fossiilisten polttoaineiden.

Hiili

Kivihiili on hinnaltaan erittäin vakaa, varastoitavissa oleva polttoaine. Kuljetusteknisistä syistä sen käyttö rajoittuu pitkälti rannikolla sijaitseviin voimalaitoksiin. Kivihiili on yksinomaan suurten voimalaitosten polttoaine eikä sitä käytetä pienissä tai keskisuurissakaan kattiloissa. Hiili toimii monien muiden polttoaineiden hinnoittelussa vertailutasona. Ympäristömielessä hiili ei ole suosittu polttoaine ja korkea päästökerroin heikentää sen kilpailukykyä.

Nestekaasut

Propaania ja butaania käytetään vaativissa käyttökohteissa teollisuudessa. Korkean hintansa vuoksi niitä ei juurikaan käytetä pk-yritysten lämmöntuotannossa. Nestekaasut toimitetaan käyttökohteisiinsa paineistettuna, nestemäisinä kaasuina joko tankkiautoilla tai pulloissa.

Viimeksi päivitetty: 15.01.2009

Etusivu

Takaisin

Tulosta