Päästökaupan talousvaikutuksia
Päästökaupan suorilla kustannuksilla tarkoitetaan niitä kustannuksia, joita yrityksille koituu päästöoikeuksien hankinnasta. Tällä ja edellisellä päästökauppakaudella yrityksille on myönnetty ilmaisia päästöoikeuksia työ- ja elinkeinoministeriön laatimien ja Euroopan komission hyväksymien kansallisten jakosuunnitelmien (NAP1 ja NAP2) mukaan. Nykyisessä jakosuunnitelmassa (NAP2) on esitetty laitoksille vuosille 2008–2012 myönnetyt päästöoikeudet. Mikäli päästökaupassa mukana olevan yrityksen laitokset tuottavat enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin niille on myönnetty päästöoikeuksia, tulee niiden hankkia puuttuvat oikeudet markkinoilta. Yritys voi ostaa puuttuvat päästöoikeuksia suoraan toisilta yrityksiltä, välittäjiltä tai päästöoikeuspörsseistä (esim. Nord Pool, ECX, EEX).
Kuvassa 1 on esitetty päästöoikeuden hinnan kehitys vuoden 2005 alusta lähtien. Päästöoikeuden hinta on vaihdellut 20–30 €:n välillä vuonna 2008. Kuvassa on esitetty myös sähkön hintakehitys. Siitä voi huomata, miten sähkön ja päästöoikeuden hinnat ovat pitkälti sidoksissa toisiinsa. Tähän on lähinnä syynä päästöoikeuden hinnan siirtyminen sähkön hintaan, mitä esimerkkikuvat 2 ja 3 kuvaavat.
Päästökaupan epäsuorilla kustannuksilla tarkoitetaan niitä kustannuksia, jotka syntyvät välillisesti päästökaupan myötä. Päästöoikeuden hinnan siirtyminen sähkön hintaan on tärkein yksittäinen päästökaupan epäsuora kustannusvaikutus, koska se koskettaa käytännössä kaikkia yrityksiä.
Sähkön pörssihinnan määrittää tuotannon rajakustannus, joka määräytyy sähkön kysynnän ja tarjonnan mukaan. Kysynnän kasvaessa otetaan käyttöön yhä kalliimpia tuotantomuotoja, jotka nostavat sähkön hintaa. Sähkön tarjontakäyrä muodostuu eri tuotantomuotojen muuttuvista kustannuksista. Tärkeimpien CO2-vapaiden tuotantomuotojen (lukuun ottamatta biopolttoaineita käyttäviä polttolaitoksia) muuttuvat kustannukset ovat pääsääntöisesti alhaisemmat kuin fossiilisia polttoaineita käyttävillä polttolaitoksilla. Päästökauppa on lisännyt kustannuseroa entisestään eri tuotantomuotojen välillä.
Kuvassa 2 on esitetty, miten hiilidioksidipäästöjen kattamiseen tarvittavien päästöoikeuksien käytöstä johtuvat lisäkustannukset nostavat sähkön hintaa. Päästöoikeuksia tarvitsevat vain fossiilisia polttoaineita (ja turvetta) käyttävät laitokset. Kuvassa esitetty tilanne, jossa hiililauhteella tuotetun sähkön rajakustannus määrittää markkinasähkön hinnan, on varsin tavanomainen pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla.
Muutokset sähkön tarjonnassa vaikuttavat niin ikään sähkön hintaan. Suurin yksittäinen tekijä tarjonnan kannalta on pohjoismaisten vesivarastojen tilanne. Hyvän vesitilanteen vallitessa sähkön tarjontakäyrä ”siirtyy oikealle” kuten kuvassa 3 on tapahtunut. Samalla sähkön hinta ja rajakustannus laskevat. Tämä selittää 3 esitetyn sähkön hinnan ja vesivarastojen tason käänteisen korrelaation. Yleisesti ottaen voidaankin todeta, että kasvanut vesivoiman tarjonta laskee sähkön hintaa. Sähkön kysyntä on useimmiten kuitenkin niin korkea (D1), että sähkön hinnan (P1 ja P2) määrittää fossiilisella polttoaineella tuotetun sähkön rajakustannus, vaikka vesitilanne olisi normaalitasoa parempi. Näin ollen päästökaupan tuoma lisäkustannus ei näissä tapauksissa poistu sähkön hinnasta. (Kuvassa 3 on esitetty päästökaupan tuomat lisäkustannukset punaisella ja muut muuttuvat tuotantokustannukset oranssilla.)
Päästökaupan tuoma kustannuslisä on lähes aina mukana sähkön hinnassa. Joskus voi kuitenkin syntyä tilanne, jossa sähkön tuotanto tapahtuu hiilidioksidivapailla tuotantomuodoilla ja kustannuslisä poistuu. Tämä laskee myös markkinasähkön hintaa merkittävästi. Tämä voi tapahtua, kun markkinoilla on paljon halpaa vesivoimaa ja sähkön kysyntä on normaalia alhaisempi (kuva 4). Nämä tilanteet ovat kuitenkin melko harvinaisia ja useimmiten lyhytkestoisia. Kyseiset tilanteet syntyvät käytännössä jonkin Nord Poolin pienemmän hinta-alueen sisällä (esim. Suomi), kun siirtokapasiteetin rajoitukset estävät hintojen tasaantumisen alueiden välillä.
EU:n päästökauppadirektiiviä muokataan päästökaupan seuraavaa kautta (2013–2020) varten. Unionin päästövähennystavoitteet kiristyvät siirryttäessä seuraavalle päästökauppakaudelle, sillä EU:n tavoitteena. Vaikka direktiivin muutos hakee vielä lopullista muotoaan, yritysten olisi hyvä valmistautua seuraaviin muutoksiin:
- Päästöoikeuksien kokonaismäärä EU:n tasolla vähenee, mikä todennäköisesti nostaa päästöoikeuden hintaa.
- Päästöoikeuksien ilmaisjaosta luovutaan ainakin osittain.
- Päästöoikeuksien kansallisista jakosuunnitelmista (NAP) luovutaan ja päästöoikeudet jaetaan huutokauppamenettelyllä (lukuun ottamatta ilmaisjaon piirissä olevia aloja).
- Päästöoikeuden hinnan nousu nostaa sähkön hintaa.
Viimeksi päivitetty: 16.01.2009
