Yleistä päästökaupasta
Ilmastonmuutoksen torjunta on noussut viime vuosina yhdeksi keskeisimmistä kansainvälisen politiikan tavoitteista. Kansainvälisestä ilmastosopimuksesta päätettiin Rio de Janeirossa vuonna 1992. Ilmastosopimuksen täydennykseksi solmittiin vuonna 1997 Kioton pöytäkirja, joka sisältää velvoitteet teollisuusmaiden päästöjen vähentämiselle. Teollisuusmaat sitoutuivat vähentämään kasvihuonekaasujen päästöjä vähintään 5,2 %:lla vuoden 1990 päästötasoon verrattuna tarkastelujaksolla 2008–2012. Osa teollisuusmaista, kuten USA, ei ole ratifioinut Kioton pöytäkirjaa eikä siten ole velvoitettu täyttämään päästövähennystavoitteita.
EU:n vähennysvelvoite kaudelle 2008–2012 on 8 %. EU on jakanut tavoitteensa edelleen jäsenmaiden kesken. Osa jäsenmaista joutuu vähentämään päästöjä, kun taas toiset (Portugali, Kreikka, Espanja, Irlanti, Ruotsi) voivat lisätä niitä suhteessa vertailuvuoteen 1990. Suomen velvoite on pitää kasvihuonekaasujen päästöt vuosina 2008–2012 keskimäärin korkeintaan vuoden 1990 tasolla.
Päästökauppadirektiivin taustalla on tavoite vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja saavuttaa Kioton ilmastopöytäkirjan tavoitteet unionin tasolla. Tämän takia tietyt laitokset eivät ole saaneet toimia 1.1.2005 jälkeen ellei niillä ole viranomaisen antamaa lupaa päästää hiilidioksidia. Lisäksi viranomainen, Suomessa työ- ja elinkeinoministeriö, on määrittänyt ja valtioneuvosto myöntänyt laitoksille annetut hiilidioksidin päästöoikeudet. Jos laitoksen päästöt ovat suuremmat kuin sen saamat päästöoikeudet, yritys joutuu ostamaan lisää oikeuksia markkinoilta.
Viimeksi päivitetty: 24.03.2009
