Miten ratkaista kuljettajapula?

31.03.2022 | Kirjoittanut Anna Haakana

Sana pula on määrittänyt kansainvälistä logistiikkaa jo hetken; on sekä konttipulaa että kuljettajapulaa. Molemmat vaikuttavat osaltaan logistiikan toimivuuteen, kuljetusten sujuvuuteen ja tavaratoimituksiin. Kuljettajapula ei ole uusi asia, mutta korona nosti sen voimakkaammin esille. Miten kuljettajapulaa voisi lähteä ratkaisemaan pohtii Anna Haakana blogissaan.

Kuljettajapula voi luoda Suomessa ison todellisen ongelman tulevaisuudessa. Logistiikka-alan merkitystä voi pohtia nopealla harjoituksella: mitkä kaikki tänään käyttämistäsi tuotteista on kuljetettu kuorma- tai pakettiautolla ennen sinun käyttöösi päätymistä? Näinpä juuri. Miten siis houkutella alalle uusia kuljettajia, jotta yhteiskunta jatkaa pyörimistä sujuvasti? 

Kuljettajapula ei ole uusi asia logistiikka-alalla vaan se on ennustettu ja tiedostettu jo pitkään. Ongelmaksi se on juuri nyt muodostumassa, koska kuljettajien ja kuljetusten määrä on epätasapainossa. Kuljetusten kysyntä on kasvanut viime vuosina. Pandemia on lisännyt tavaroiden kysyntää ja kasvattanut kuljetusyritysten työmäärää. Myös verkkokaupan kiihtynyt kasvu lisää paineita alalla kuljetusvirtojen pirstaloitumisen johdosta.  

Kuljettajien määrä on puolestaan vähentymässä. On arvioitu, että Euroopassa on noin neljänsadan tuhannen kuljettajan vaje. Suomessa kuljettajapula ei ole onneksi tuhansia, mutta valtaosa suomalaisista kuljetus- ja liikennöitsijäyrityksistä raportoi haasteista löytää kuljettajia töihin. Vuosittain tavaraliikenteen puolelle tarvitaan vähintään 3000 uutta tavaraliikenteen kuljettajaa, jotta tilanne Suomessa ei heikkene entisestään. Työntekijöiden keski-ikä on noussut, heitä on jäänyt eläkkeelle tai koronan aikana ihmisiä on hakeutunut pois alalta. Lisäksi kuljetusala ei ole ainut toimiala, joka raportoi työvoimapulasta vaan kysyntä työvoimalle on yleisesti kovaa tällä hetkellä. Tässä kilpailussa kuljetusala esimerkiksi aamuöisine lähtöineen ei ehkä tunnu niin mielekkäältä.

Yksi ratkaisukeinosta on mielikuvan päivittäminen siitä mitä kuljettajan työ todellisuudessa on. Nykyisellään työ tarjoaa monipuolisia tehtäviä, kuten logistisia tehtäviä, asiakaspalvelua ja tietoteknistä osaamista. Robotit eivät korvaa kuljettajia vielä pitkään aikaan, vaikka jokunen vuosi sitten näin alan kannalta kenties hieman haitallisestikin esitettiinkin. Sen sijaan autoihin tulee jatkuvasti lisää automaatiota ja avustavaa teknologiaa. Työympäristö on hyvä ja kehittyy koko ajan. Esimerkiksi Euroopan unioni pyrkii parantamaan kuljettajien työoloja liikkuvuuspaketilla. Euroopan unionin pyrkimys on hyvin kannatettava. Sääntöjen yhtenäistäminen ja selkeyttäminen tekee kilpailusta toivottavasti reilumpaa Euroopassa. Kuljetusmarkkinat kehittyvät tulevaisuudessa kokonaisuudessaan myönteisesti ja tarjoavat sen seurauksena paremmat työolot. Tämä on toivottavasti omiaan lisäämään kiinnostusta kuljettajan työtä kohtaan.

Kuljetusalalle pätevöitymiseen kaivattaisiin myös joustoja. Nykyisellään kuorma-auton ajokortti ei enää riitä mihinkään, sillä EU:n lainsäädäntö vaatii kuljettajalta tiettyä ammattipätevyyttä, jonka voi hankkia koulutuksen tai kokeen kautta.  Ammattipätevyyden hankkiminen on osoittautunut Suomessa hankalaksi, sillä koemahdollisuus on turhan tiukka. Kokeen järjestämisen vastuu koko laajuudessaan aina kaluston hankkimisesta kokeen hyväksyttämiseen on jätetty kokeen järjestäjälle. Ammattipätevyyskoulutusta antavat oppilaitokset ja raskaan kaluston koulutukseen erikoistuneet yksityiset toimijat, joille kokeeseen liittyvät vaatimukset melko kovat. Lisäksi ammattipätevyys tulee uusia viiden vuoden välein. Tämä johtaa siihen, että lähellä eläköitymistä olevat kuljettajat eivät enää suorita tätä 35 tunnin uusimiskoulutusta, mikä entisestään vähentää osaavaa työvoimaa pois markkinoilta.

Puolustusvoimat kouluttaa vuosittain noin kolme tuhatta kuljettajaa varmistamaan maanpuolustuksen toimintakykyä. Tämä koulutus on pitänyt Suomen kuljettajatilannetta melko kohtalaisena, mutta tämän varaan Suomessa ei voi laskea. Olisi tärkeää saada koulutusputki toimimaan. Lisäksi katseita pitäisi kääntää myös työperäiseen maahanmuuttoon.

Kuljettajapulan ohella nousee myös pulaa liikennöitsijä- tai vetoautofirmoista. Viime aikoina huolinta- ja logistiikka-alan yrityksillä on ollut jonkin verran vaikeuksia löytää alihankkijoita kotimaan vetoihin. On alkanut näyttää siltä, että pienempiä vetoautoyrityksiä katoaa markkinoilta. Toivottavasti tämä kehityskulku ei jatku, koska jos alihankkijaliikennöitsijöillä menee huonosti, niin se kertautuu toimitusketjussa. Uusien pienyrittäjien pääseminen markkinoille on haastavaa ja hidasta. Mikäli yrittäjyyteen halutaan kannustaa, niin siitä ei pitäisi tehdä ylitsepääsemätöntä.

Kuljetusalan kriisit eivät ole pelkästään kyseisen toimialan kriisejä vaan ne heijastuvat eteenpäin. Lopulta niistä tulee viennin ja tuonnin kriisejä ja sitä kautta Suomen kilpailukyvyn ongelmia. Suomessa meidän pitää löytää kuljettajapulaan ratkaisuja ennen kuin tilanne on heikentynyt vahvasti. Mielikuvatyöhön tarvitaan laajalti toimialan yhteistä panosta. SHLL tekee mielellään muiden toimijoiden kanssa yhteistyötä logistiikka- ja kuljetusalan mielikuvan kirkastamiseksi.

Anna Haakana
Elinkeinopoliittinen asiantuntija