Varautuminen on yhteistyötä – ja sen keskiössä on ihminen
02.03.2026
Huolinta- ja logistiikka-alan toimintaympäristö on muuttunut nopeasti. Häiriöiden määrä, nopeus ja samanaikaisuus ovat kasvaneet. Toimitusketjut ovat keskinäisriippuvaisia ja siksi entistä haavoittuvampia.
Katri Kostiainen, National Security Manager, DSV Road Oy (kuva: Heli Hörkkö)
DSV Road Oy:n National Security Manager Katri Kostiainen on seurannut muutosta läheltä sekä työnsä että opintojensa kautta.
”Logistiikka on osa kriittistä infrastruktuuria, ja sen on toimittava tilanteessa kuin tilanteessa. Meillä ei ole varaa keskeytyksiin”, Kostiainen painottaa.
Juuri tästä syystä huolinta- ja logistiikkayrityksillä on keskeinen rooli Suomen huoltovarmuudessa. Ilman toimivaa ja hallittua kuljetusjärjestelmää elintärkeät tavaravirrat eivät liiku. Kun häiriöt ovat aiempaa monisyisempiä ja kytkeytyvät useisiin toimijoihin, niiden vaikutukset leviävät nopeasti koko toimitusketjuun.
”Kun yhdessä kohdassa tapahtuu häiriö, se heijastuu koko verkostoon”, Kostiainen toteaa.
Siksi varautumisen on oltava kiinteä osa päivittäistä toimintaa ja päätöksentekoa koko toimitusketjussa, ei erillinen tekninen prosessi.
”Kyvykkyys ja valmius rakennetaan normaalioloissa. Kun perustoiminta on kunnossa, vastuut selkeitä ja toimintamallit harjoiteltuja, häiriötilanteessa voidaan nojata sovittuihin käytäntöihin. Verkoston osaaminen, sopimusrakenteet ja yhteistyö ratkaisevat sen, miten kriisissä toimitaan”, Kostiainen sanoo.
Huoltovarmuus nojaa kriittisiin peruspilareihin
Logistiikan jatkuvuus nojaa peruspilareihin: ihmisiin, tietoon, energiaan ja kalustoon. ”Ihmiset ovat kaikkein kriittisin tekijä. Heidän osaamisensa ja jaksamisensa ratkaisevat”, Kostiainen korostaa.
Samalla on tunnistettava keskeiset riippuvuudet. Ilman sähköä järjestelmät eivät toimi, eikä kalusto liiku ilman käyttövoimaa. Digitaalinen tiedonkulku on logistiikan kivijalka ja samalla yksi sen herkimmistä kohdista.
Varautuminen tarkoittaa Kostiaisen mukaan vaihtoehtoisia toimintatapoja, varajärjestelmiä ja kumppanuuksia, jotka kantavat myös poikkeusoloissa. Kyse on kokonaisuudesta, jossa teknologia, prosessit ja ihmiset muodostavat yhtenäisen toimintakyvyn.
Resilienssi alkaa yksilöstä
Häiriöt eivät koske vain järjestelmiä ja toimituksia, vaan ennen kaikkea ihmisiä. Paine näkyy arjen työssä, päätöksenteossa ja jaksamisessa. Siksi resilienssi – kyky sopeutua, kestää ja palautua – on keskeinen osa varautumista.
”Resilienssiä tarvitaan yksilöiltä, organisaatioilta ja koko yhteiskunnalta. Mutta kaikki lähtee yksilöstä: siitä, miten toimimme paineessa ja huolehdimme omasta jaksamisestamme”, Kostiainen painottaa.
Yksilön kestokyky ei kuitenkaan synny tyhjiössä. Yrityskulttuuri ja johtaminen määrittävät pitkälti sen, miten kuormitusta hallitaan ja miten epävarmuuteen suhtaudutaan. Avoin keskustelu varautumisesta ja jatkuvuudesta rakentaa luottamusta ja vahvistaa koko organisaation toimintakykyä.
Suunnitelma luo raamit, toiminta ratkaisee
Jatkuvuudenhallinta näkyy arjessa konkreettisina varautumissuunnitelmina, harjoituksina ja ennalta sovittuina toimintamalleina. Esimerkiksi sähkökatkoihin ja järjestelmähäiriöihin varaudutaan ennakolta, ja toimintaa testataan myös käytännössä.
Kostiaisen mukaan paperinen suunnitelma ja toimiva jatkuvuudenhallinta eivät ole toisistaan irrallisia, vaan osa samaa kokonaisuutta.
”Suunnitelman tehtävä on määrittää päätöksenteon mallit, roolit ja päälinjat. Se luo raamit, joiden sisällä toimitaan”, hän sanoo.
Todellinen jatkuvuudenhallinta syntyy kuitenkin vasta käytännössä. Suunnitelmaa on pystyttävä soveltamaan tilanteen vaatimalla tavalla. ”Emme koskaan tiedä etukäteen, millainen häiriö seuraavaksi tulee. Siksi ihmiset eivät saa jumiutua paperiin, vaan toiminnan on oltava tilanteeseen nähden joustavaa”, Kostiainen toteaa.
Johto näyttää suunnan
Yritysjohdon rooli on ratkaiseva, sillä epävarmuus ei ole ohimenevä ilmiö vaan uusi normaali.
”Epävarmuus on tullut jäädäkseen. Aiheen pitää olla johtoryhmän agendalla jatkuvasti – ei vain kriisin hetkellä.”
Arjessa vastuu konkretisoituu esihenkilötyössä. Esihenkilöt johtavat sekä liiketoimintaa että ihmisiä, ja heidän tehtävänsä on varmistaa, että suunnitelmat muuttuvat käytännön teoiksi.
Työntekijöiden osallistaminen vahvistaa kokonaisuutta. ”He tuntevat oman työnsä kriittiset kohdat. Kun heidät otetaan mukaan suunnitteluun, saadaan realistisia ja toimivia ratkaisuja.”
Lopulta varautuminen tiivistyy ajatukseen, jonka Kostiainen kiteyttää yksinkertaisesti: ”Varautuminen on yhteistyötä. Yhdessä tätä tehdään.”